maanantai 22. elokuuta 2016

OSA 1. Kambon ja mun matka

 Yli 50 lukijaa täynnä! Tämän johdosta aloitan postaussarjan 3kk osissa mun ja Kambon kehittymisestä ja yhteiselosta tähän asti, koska kaikki eivät varmastikaan tiedä mistä ollaan lähdetty liikkeelle.
 Kambon myynti video, jossa näkyy mutkin ratsastamassa ponilla. Videoita  meidän leiristä löytyy youtubesta luultavasti jopa useampiakin, hakemalla Tiinan tallin neloset 2014.
 photo 060-001_zps2d946xqq.jpg  photo 014_zpsjpuz4vkj.jpg  photo 009 2_zpst74l3awy.jpg Ihan ensimmäiseksi hypätään vuoteen 2014. Pääsin Kamboon tutustumaan Tiinan tallilla ratsastusleirillä kesällä. Poni oli mulla vuokrahevosena, eli ratsastin koko viikon Kambolla useampia tunteja päivässä. Alunperinhän en olisi Kamboa ratsukseni halunnut vaan erään toisen hevosen, mutta aina ei voi saada mitä haluaa joten mulle määrättiin ratsuksi Kambo 5v puoliksi eestiläinen ratsuponi, puoliksi trakhern. Melkein koko kesän ilmeisesti ollut silmätulehdus tai muu vastaava. Kiltti kuin mikä, siihen asti kunnes piti alkaa tehdä jotain vaativampaa kuin humputella uraa pitkin. Pohkeenväistöt ja peruutukset olivat ehdoton ei tai alkoi pikkuiset pystyyn hyppimiset tai minipukit. Laukannostot tulivat ravikiihdytysten kautta. Esteiden hyppääminen oli myös erittäin mielenkiintoista, jo minikavaletit tuottivat ongelmia ja yleensä ei edes päästy esteille laukassa vaan ravin tai silloin tällöin jopa käynnin kautta. Laiska myöskin liikkumaan eteenpäin sileällä. Maastossa poni toimi hyvin, mitä nyt silloin tällöin jotain säikähti. Onnistuin jo leirin toisena päivänä tippumaan estetunnilla. Leirikisoissa poni yllätti ja osoitti jonkin verran kiinnostusta esteille ja oltiin 2. Tässä vaiheessa mulla ei ollut mitään tietoa ponin siirtymisestä mun omistukseen. Leirin jälkeen aloin lähinnä vitsillä kyselemään äitiltä voitaisiinko ostaa Kambo ja lopulta päädyttiinkin siihen, kun soiteltiin Tiinalle onko poni vielä vapaana. Alunperinhän se oli varattu jo jollekkin toiselle, mutta vähän ajan päästä saatiin soitto, että Kambo on taas vapaana mikäli meitä vielä kiinnostaa. Siinä sovittiin päivä milloin poni tulisi ja varausmaksu maksettiin. Eläinlääkärinhän tarkastusta me ei tehty.
 photo 055-001_zps9af92581.jpg  photo 021-002_zpsmg3cd6l5.jpg 25.7.2014 pieni entistä lihavempi poni kuten yllä olevasta mahasta huomaa... saapui meille. Myyjä toi itse meille tallipaikalle Kambon, kun välimatka ei ollut pitkä eikä meillä ollut mahdollisuutta hakea. Aluksi en meinannut edes tunnistaa tätä pihkaa yltäpäällä olevaa ponia samaksi jolla olin viikon ratsastanut.  Se oli viimeisen viikon tai pari vain seissyt laitumella ennen meille tuloa ja ulkonäkö oli sitä luokkaa. Onneksi ei stressanut muuttoa eikä uusia kavereita vaan sopi heti uuteen laumaansa ilman sen kummempia ongelmia. Ja mähän sain tässä vaiheessa tietää, että Kambo on vasta 5-vuotias, tiesin, että se oli nuori mutta että noin junnu vasta.
 photo 142-001_zpsgzinxacq.jpg  photo 113_zpswcahljan.jpg  photo 003-002_zpsfcbzvyix.jpg  photo 126-002_zpsltb6av28.jpg Kambo oli paljon huonompi ratsastaa nyt kuin leirillä. Se oli kiva, mutta pelkäsi vähän sitä sun tätä. Saatiin myös lainaksi myyjältä varusteet, mutta se satula taisi Kambon selässä olla max. 2 kertaa, kun oli epäsopiva. Pelkällä riimulla ja ilman varusteitakin tuli humputeltua jonkinverran, kun etsiskeltiin sopivan kokoista kuolainta eihän mulla tuolloin ollut hajuakaan kuolaimien koosta.. Tuohan oli myös kengätön tullessaan meille, joten laitettiin ekaa kertaa myös kengät jalkaan, onneksi siinä ei ollut mitään ongelmaa toisinkuin nykyään. Ratsastaessahan aina jos tehtiin jotain mitä poni ei halunnut alkoi pystyyn hyppiminen. Varsinkin peruuttaessa ja pohkeenväistöjä harjoitellessa. Leirillähän Kambo oli enemmän laiska, mutta nyt poni kuskasi mua ihan ympäri kenttää jos sillä sattui semmoinen fiilis olemaan. Olen tippunut siltä niin lukemattomat kerrat, varsinkin alkuaikoina, että kahdenkymmenen lähestyessä lopetin laskemisen. Syyskuussa saatiin myös satula, joten päästiin pikku hiljaa kunnolla treenailemaan. Tällöin myös pystyynhyppimiset vähenivät ja esteet alkoivat sujua pikku hiljaa, alettiin onnistumaan laskeutumaan oikeassa laukassa ja lähestymään estettä ylipäätään laukassa.  Mutta mun kuskaamista poni ei ollut lopettanut, ja nyt varsinkin esteillä vei mua huoletta ympärikenttää se kuvitteli vauhdin ratkaisevan kaikki ongelmat joten laukkasi vaan täysiä kaikkien ylitse syys-elokuun vaihteessa hypättiin myös meidän silloinen korkeusennätys - 55cm, josta olin niiin ylpeä.
 photo maumlampkambo2014_zpsuixrjmbi.jpg  photo 157 2_zpsjdvvgmkq.jpg

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti